GTK:n logo ylänauhassa
GTK/ Tietoaineistot/ Maaperäkartan käyttöopas/ Pohjavesi

 

Maaperän pohjavesi

 

 
 

Vuotuisesta sadannasta kertyy pohjavedeksi eri maalajeihin nollasta yli viiteenkymmeneen prosenttiin. Pohjavedeksi imeytyvän veden määrään vaikuttavat kasvillisuus, maanpinnan muodot, pintakerroksen kosteus, maalajien raekoostumus, kerrosrakenne ja tiivistyneisyys. Sateen intensiteetti sekä haihdunnan määrä vaikuttavat myös merkittävästi muodostuvan pohjaveden määrään. Eniten pohjavettä muodostuu keväällä lumien sulaessa sekä syyssateiden aikaan. Kesällä haihdunta on usein niin suuri, että pohjavettä ei juuri muodostu. Pienet sademäärät haihtuvat yleensä kokonaan, varsinkin jos kasvillisuus on runsas. Maahan imeytyvä vesimäärä jää pieneksi myös, jos runsaskin sadanta jakaantuu lämpimän kauden aikana pitkälle jaksolle (Mälkki, E. , 1999).

Pohjaveden muodostumiselle ja hankinnalle tärkeimpiä ovat karkean lajittuneen aineksen kerrostumat - jäätikköjokisyntyiset harjut tai reunamuodostumat sekä sora-, hiekka- ja hietavaltaiset ranta- ja jokikerrostumat - joissa hienoaineksen (hieno hieta, hiesu ja savi) osuus on alle 10 %. Karkearakeisten lajittuneiden maalajien huokostilavuus on suuri ja vedenjohtavuus hyvä. Harjujen ja muiden paksujen hiekka- ja sorakerrostumien reunaosissa pohjavedenpinta on lähempänä maanpintaa kuin muodostumien keskiosissa. Siksi reunaosissa vedensaatavuus on helpompaa. Hiekka- ja soramuodostumissa pohjaveden laatu on yleensä hyvää: vesi on happipitoista ja se sisältää vain vähän humusta, mutta sopivassa määrin muita liuenneita aineita. Hyvän vedenjohtavuuden takia hiekka- ja sora-alueiden pohjavesi on myös likaantumisherkkää, mikäli pohjavedenpinnan yläpuoliset maaperäkerrostumat ovat ohuet.

Moreenikerrostumien vedenantoisuus riippuu moreenin rakenteesta ja aineksen raekoostumuksesta. Moreenin hienoaines vähentää muodostuvan pohjaveden määrää, kun taas karkean lajittuneen aineksen linssit ja kerrokset sekä rinteillä olevien moreenien huuhtoutuneet pintakerrokset lisäävät sitä. Suomen moreenikerrostumat ovat usein ohuita ja kallionpinnan vaihtelevasta topografiasta johtuen pinta-alaltaan pieniä. Pohjavedenpinnan korkeus vaihtelee niissä nopeasti sateisuuden mukaan ja pohjaveden laadun vuodenaikaisvaihtelu on usein suurta. Keväällä ja syksyllä vedessä on runsaasti humusta ja vedet ovat happamia johtuen lyhyestä viipymästä. Laaja-alaisissa moreenikerrostumissa pohjavedenpinnan korkeuden ja veden laadun vaihtelut ovat vähäisiä. Suurin osa maaseudun haja-asutuksen talouskaivoista on moreenikerrostumissa. Näiden kaivojen antoisuus on yleensä pieni, mutta riittää yksityiseen käyttöön. Vedenottamoiden tarpeisiin moreenikerrostumien vedenantoisuus on riittämätön.

Savenalaisissa moreenin tai lajittuneen aineksen kerrostumissa pohjaveden virtaus on lähes poikkeuksetta hidasta, ja vesi on usein lähes hapetonta. Kokonaissuolapitoisuus on korkeahko, ja sekä rauta- että mangaanipitoisuudet ovat usein niin suuret, ettei vesi sovellu talousvedeksi.

Hienorakeisilla kerrostumilla (hieno hieta, hiesu ja savi) ei ole pohjaveden muodostumisen kannalta merkitystä. Turvekerrostumien vedenjohtavuus riippuu ensisijassa turpeen maatuneisuudesta ja on yleensä pintaosaa lukuun ottamatta pieni. Turvekerrostumien veden käytön esteenä on myös niiden veden humushapoista johtuva huono laatu.

 
Sivun alkuun
 
< Pohjaveden esiintyminen Maaperäkartan käyttöoppaan etusivulle Kallioperän pohjavesi  >
 

Geotieto GTK:n etusivulle

painonappi, linkki palautesivulle painonappi, linkki tekijänoikeustietoihin
ohut alanauha
gtk:n logo, linkki pääsivulle Maaperän peruskartta 1 : 20 000, A-tyyppi Maaperän peruskartta 1 : 20 000, B-tyyppi Maaperän peruskartta 1 : 50 000 Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 Suomen maaperä 1 : 1 000 000 Geologinen retkeilykartta Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 Suomen geologinen tutkimus 1 : 200 000