Maalajien luokitus

Suomen maaperän peruskartassa maalajit kuvataan käyttäen mukautettua RT-luokitusta (rakennusteknistä luokitusta), mikä on lähellä maa- ja metsätaloudessa käytettävää maalajiluokitusta (Aaltonen & all. 1949). Sen rinnalla esitetään myös GEOluokitus (geotekninen luokitus)(Korhonen & all. 1974), joka on laadittu lähinnä rakennustekniikan käyttöön.

Kivennäismaalajien luokitus

Maaperän peruskartassa kuvatut lajittuneet kivennäismaalajit on jaettu karkea- ja hienorakeisiin maalajeihin, joiden mukautettua RT- luokitusta raekokoineen on seuraavassa taulukossa rinnastettu GEO- luokitukseen.

Vertailun vuoksi varsinaiset RT- ja GEO-luokitusten mukaiset lajittuneiden kivennäismaalajien kaikki lajitteet raekokoineen on koottu oheiseen taulukkoon:

Sekalajitteiset maalajit, kuten moreenit, sisältävät toisiinsa sekoittuneena useita eri lajitteita savesta lohkareisiin saakka. RT-luokituksessa moreenit jaetaan viiteen ryhmään, sora-, hiekka, hieta-, hiesu- ja savimoreeneihin, kun taas GEO-luokituksessa ne jaetaan kolmeen ryhmään, sora, hiekka- ja silttimoreeneihin. Maaperän peruskartoituksessa moreenit on jaettu vuoteen 1981 asti kahteen ryhmään: sora- ja hiekkamoreenit sekä hienoaineksiset moreenit. Taulukko:

Yhdessä Tampereen teknillisen korkeakoulun rakennusgeologian osaston kanssa on 1980-luvun alusta selvitetty maaperän peruskartoituksen tarpeisiin soveltuvinta moreeniluokitusta (Lindroos & Nieminen 1982) ja päädytty seuraavaan kolmijakoon:

soramoreeni SrMr
hiekkamoreeni HkMr (kartassa Mr)
hienoaineksinen moreeni HMr

Näiden moreenien luokitteluperusteet ja rajat ovat seuraavat: soramoreeni määritetään d₅₀-menetelmän mukaan, mutta lisäksi siinä saa olla enintään 5 painoprosenttia läpimitaltaan alle 0,06 mm:n ainesta (kaavio >>). Maaperäkartoituksessa määritelty soramoreeni on RT- ja GEO-luokitusten mukaisia soramoreeneja, jos hienoaineksen osuus ei ole edellä esitettyä suurempi.

Hiekkamoreeni rajautuu soramoreeniin ja hienoaineksiseen moreeniin.

Hienoaineksisessa moreenissa tulee olla yli 30 painoprosenttia läpimitaltaan alle 0,06 mm:n ainesta ja lisäksi vähintään 5% tai sitä enemmän läpimitaltaan alle 0,002 mm:n ainesta eli savilajitetta. Hienoaineksinen moreeni on siis RT-luokituksen mukaista savi-, hiesu- tai hietamoreenia, jos savilajitetta on riittävä määrä. Kaikki GEO-luokituksen mukaiset silttimoreenit kuuluvat myös tähän luokkaan. Luokituksen rajausta ei kuitenkaan voitu tehdä silttimoreenin (d₅₀) mukaan, koska useat tekijät, kuten routivuus, kapillaarisuus ja adsorptio, muuttavat moreenin ominaisuuksia jo silloin, kun hienoainesmäärä on 30-50 %.

Uusi moreeniluokitus on otettu käyttöön kenttäkaudesta 1982 lähtien, ja uuden luokituksen mukaan tehtyjä maaperäkarttoja alkoi ilmestyä painosta vuodesta 1985 lähtien.

Geologian tutkimuskeskuksessa kivennäismaalajit savea lukuun ottamatta nimitetään d₅₀-menetelmän avulla. Maalajin nimi määräytyy sen päälajitteen mukaan, jonka alueella maalajin rakeisuuskäyrän läpäisyprosenttia 50 vastaava raekoko sijaitsee (kaavio >>). Savet jaotellaan savilajitteen määrän perusteella. Saveksi sanotaan maalajia, joka sisältää savilajitetta eli savesta vähintään 30 painoprosenttia.

Maalajien raekoon lisäksi eloperäisen aineksen osuus eli humuspitoisuus vaikuttaa maan kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Humuspitoisuuden perusteella jaotellaan hienorakeisia maalajeja oheisen taulukon mukaisesti: