| Hienorakeiset kerrostumat |
| Symboli | Merkitys | Tunnus maaperäkartan tietokannassa |
 |
Ø 0,06 - 0,02 mm, hieno hieta (HHt) |
HHt |
 |
Ø 0,02 - 0,002 mm, hiesu (Hs) | Hs |
 |
yli 30 % aineksesta Ø alle 0,002 mm, savi (Sa) | Sa |
 |
liejuinen hieno hieta (humuspitoisuus 2-6 %) (LjHHt) | LjHHt |
 |
liejuhiesu (humuspitoisuus 2-6 %) (LjHs) | LjHs |
 |
liejusavi (humuspitoisuus 2-6 %) (LjSa) | LjSa |
|
Hienorakeiset kerrostumat savi (Sa), hiesu (Hs) ja hieno hieta (HHt) ovat muinaisten vesistöjen, pääasiassa Itämeren muinaisvaiheiden pohjalle kerrostunutta sedimenttiä, joka maankohoamisen vuoksi on nyt vedenpinnan yläpuolella. Mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneet kerrostumat ovat lustorakenteisia savia ja hiesuja, jotka sisältävät vain vähän eloperäistä ainesta. Etelä- ja Kaakkois-Suomesta Pohjanlahden piiriin siirryttäessä kerrostumat vaihettuvat Baltian jääjärven sedimenteistä Yoldiameren sedimenteiksi ja lopulta läntisessä Suomessa Ancylusjärven sedimenteiksi. Lustosedimenttien päällä on sulfidiaineksen mustaksi värjäämää rakenteetonta (useimmiten Ancylus-) savea (hiesua), jossa eloperäisen aineksen määrä kohoaa lähelle 2 %. Pinnimmaisena Etelä- ja etenkin Länsi-Suomessa on Litorinameri-vaiheessa kerrostunutta liejusavea (LjSa, orgaanisen aineksen määrä 2-6 %), joka paikoin vaihettuu liejuksi (Lj, orgaanisen aineksen määrä yli 6 %).
|
||