Lajittuneet kivennäismaalajit

Lajittuneet kivennäismaalajit jaetaan karkearakeisiin (lohkareet, kivet, sora, hiekka, karkea hieta) ja hienorakeisiin (hieno hieta, hiesu, savi) maalajiryhmiin. Karkearakeiset lajittuneet kivennäismaalajit ovat synnyltään joko jäätikköjoki- , reuna- ja erilaisia marginaalisia muodostumia tai ranta- , joki- ja tuulikerrostumia (kts. maaperätietouden tulkinta/karkearakeiset maalajit). Hienorakeiset lajittuneet kivennäismaalajit ovat muinaisten vesistöjen pohjille kerrostuneita sedimenttejä, joista osa on maankohoamisen vuoksi nykyisin vedenpinnan yläpuolella (kts. maaperätietouden tulkinta/hienorakeiset kerrostumat).

Jäätikköjokimuodostumien (taulukko >), ranta- , joki- tai tuulikerrostumien (taulukko >) ja hienorakeisten kerrostumien (taulukko >) sekä liejuisten hienorakeisten kerrostumien (taulukko >) soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin on eritelty omiin taulukoihinsa.

Louhikot ja kivikot

Louhikoiden ja kivikoiden vallitsevana aineksena ovat lohkareet (Lo) tai kivet (Ki), joiden läpimitta on yli 60 mm (RT-luokitus: lohkareet ja isot kivet, GEO-luokitus: lohkareet ja kivet). Lohkareet ovat tavallisesti särmikkäitä, kun taas kivet ovat kulmistaan pyöristyneitä. Maa- ja metsätalouden kannalta louhikot ovat joutomaita, kivikot puolestaan joko joutomaita tai huonokasvuisia metsämaita.

Jos esiintymät ovat kyllin laajoja ja kuljetuksen kannalta edullisia, ne soveltuvat murskeen raaka-aineeksi.

Louhikoita ja kivikoita on erityisesti vedenjakajaseuduilla, vaarojen ja tunturien lailla rakkana, harjujen ja reunamuodostumien liepeillä vanhoissa rantavyöhykkeissä sekä vesiväylien uomissa.