Maalajien kuvaus ja soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin

Kivennäismaalajeissa eloperäisen aineksen osuus on hyvin pieni. Kivennäismaalajit jaetaan kahteen ryhmään: moreenimaalajit ja lajittuneet kivennäismaalajit. Maalajit saavat nimensä sen maalajitteen tai niiden maalajitteiden mukaan, jotka ovat vallitsevina. Eloperäiset maalajit koostuvat pääasiallisesti eloperäisistä aineksista tai ne sisältävät eloperäistä ainesta yli 6 painoprosenttia.

Maankäytön kannalta tärkeimpiä maalajien ominaisuuksia ovat raekoostumus, tiiviys, kivi- ja lohkarepitoisuus, vesipitoisuus ja eloperäisen aineksen määrä. Maan rakennuskelpoisuuteen vaikuttavat lisäksi maaperän kerrosjärjestys, kantavuus, kaivettavuus, routivuus, vedenläpäisevyys sekä pinnanmuodot ja pohjavedenpinnan korkeusvaihtelut. Rakennuskelpoisuuden selvittämiseksi tarkkaa maankäyttösuunnitelmaa varten tarvitaan siis tieto rakennusalueen geologisesta rakenteesta ja siitä, mihin maalajiryhmiin maaperän aines kuuluu. Teollisuuden raaka-aineeksi kelpaavien maalajien on myös usein täytettävä tiukat laatuvaatimukset (aineksen puhtaus, mm. humuksettomuus). Maalajien kaivuvaikeutta kuvaamaan on eri maalajiryhmille määritetty omat kaivuluokkansa, joiden luokitusperusteisiin ovat vaikuttaneet kaivettavuus, kaivuvastus sekä maapohjan kantavuus (Korhonen, Gardemeister & Tammirinne 1974).

Maalajien geologisen syntytavan, raekoostumuksen ja humuspitoisuuden perusteella on muodostettu neljä maalajiryhmää: moreenimaalajit, karkearakeiset maalajit, hienorakeiset maalajit ja eloperäiset maalajit. Moreeni- ja karkearakeisia maalajeja kutsutaan myös kitkamaalajeiksi, joissa maalajien lujuus aiheutuu pääasiassa rakeiden välisestä kitkasta, kun taas hienorakeisilla eli koheesiomaalajeilla lujuus aiheutuu enimmäkseen rakeiden välisistä kiinnevoimista, koheesiosta.

Moreenimaalajit

Moreeni on Suomen yleisin maalaji. Siinä on kaikkia tai useita lähikokoisia lajitteita keskenään sekoittuneena. Moreeni on väriltään harmaata tai harmaanruskeaa. Moreenin rakeet ovat särmikkäitä tai vain vähän särmiltään kuluneita. Moreenissa on yleensä kiviä ja lohkareita, joista löytyy jäätikön aiheuttamia uurteita ja hioutumia. Moreenin aines on savilajitteen takia tahraavaa ja kivien pinnat hienoaineksen peittämiä. Runsaasti hienoainesta sisältävä moreeni onkin kuivana pölyävää. Moreenialueilla pohjavesi on yleensä lähellä pintaa maalajin huonon vedenläpäisevyyden vuoksi.

Soramoreenit
Soramoreenin (SrMr) osuus maamme moreeneista on noin 10 %. Se on yleensä vähäravinteinen maalaji, jossa metsän kasvu on heikko ja joka on viljelysmaaksi kelpaamatonta. Raekoostumuksensa ansiosta soramoreenia voidaan käyttää soraa korvaavana rakennusmateriaalina, joka kivisyydestä ja lohkareisuudesta riippuen voi olla myös murskauskelpoista. Routimattomana se on hyvä rakennuspohja, jonka haittapuolena saattaa olla runsaskivisyys ja -lohkareisuus.

Hiekkamoreenit
Maamme moreeneista noin 75 % kuuluu uuden luokituksen mukaan hiekkamoreeneihin (Mr). Se on sopivaa metsämaata ravinteisuutensa ja kosteussuhteidensa vuoksi. Viljelysmaaksi karkeimmat hiekkamoreenit ovat liian kuivia ja hienommatkin hiekkamoreenit soveltuvat tähän tarkoitukseen vain siinä tapauksessa, etteivät ole liian kivisiä. Rakentamisessa hiekkamoreenia käytetään maapatojen tiivistemateriaalina sekä teiden penkereisiin. Routivuus heikentää hiekkamoreenin käyttöä rakennuspohjana.

Hienoaineksiset moreenit
Hienoaineksisten moreenien (HMr) osuus maamme moreeneista on noin 15 %. Hienoaineksiseen moreeniin kuuluvat maataloudellisen luokituksen mukaiset hieta-, hiesu- ja savimoreenit. Näistä hietamoreeni on metsänkasvulle edullisinta. Sen kosteus- ja ilmavuussuhteet sekä ravinnetilanne ovat keskimäärin parhaat mahdolliset. Hietamoreeni kuuluu ns. hikeviin maihin ja on siten myös viljelysmaaksi sopivaa. Hiesumoreenissa hiesulajitteen huonot ominaisuudet ovat sitä tuntuvampia, mitä suurempi hiesun osuus on. Siinä esiintyy mm. metsätalouden kannalta haitallisen voimakasta rousteen muodostusta. Ravinnetilanne on edullisempi kuin karkea-aineksisissa moreeneissa, mutta ilmavuus- ja kosteussuhteet ovat huonot. Noin 3-5 painoprosenttia savilajitetta sisältävän moreenin vedenläpäisevyys on jo huomattavan heikko. Savimoreenin esiintymisestä Suomessa on vain vähän tietoja. Viljelysominaisuuksiltaan se vastaa lähinnä hieta- ja hiesusavia, sillä savimoreenin kivisyyskin on yleensä vähäistä. Keski-Lapissa moreenit ovat varsin yleisesti hienoainesmoreenia johtuen niiden sisältämästä rapakallioaineksesta. Rapakallioaineksen ollessa huomattavan suuri moreenia kutsutaan rapakalliomoreeniksi.

Hienoainesmoreenit soveltuvat rakennusteknisesti hiekkamoreenien tavoin maapatojen tiivisteaineeksi tai tiepenkereiden massaksi. Routimisherkkyys huonontaa hienoainesmoreenin soveltuvuutta rakennuspohjaksi.