GTK:n logo ylänauhassa
GTK/ Tietoaineistot/ Maaperäkartan käyttöopas/maaperä ja maalajit

Hienorakeiset kerrostumat eli postglasiaaliset savet

 
 

 

Jäätikön reunan perääntyessä kohti Keski-Suomea väheni jäätiköitä tulevien sulamisvesien vaikutus Etelä-Suomen rannikkoalueella, jolloin saviin ei enää syntynyt lustorakennetta ja kerrallisten savien päälle alkoi kerrostua tasakoosteista eli homogeenista savea eli postglasiaalisavea. Sen aines on suureksi osaksi peräisin glasiaalisavista, jotka maankohoamisen vuoksi nousivat rantavyöhykkeeseen ja joutuivat aallokon kuluttamiksi ja kerrostuivat uudelleen syvempään veteen tasakoosteisiksi saviksi. Joetkin kuluttivat ja kuljettivat merestä kohonneiden savikoiden ainesta takaisin mereen. Tässä on hienorakeisista kerrostumista käytetty yleisnimitystä savi, vaikka osa kerrostumien aineksesta on rakeisuudeltaan hiesua tai hienoa hietaa (silttiä).

Savien uudelleen kerrostuminen väheni rannikkovesien mataloituessa ja kasvillisuuden peittäessä maaperää. Tällöin savien sekaan kerrostui orgaanista ainesta ja syntyi liejusavea. Varsinkin Pohjanmaan postglasiaalisavet sisältävät runsaasti orgaanista ainesta, jonka aiheuttamat sulfidiyhdisteet ovat värjänneet kerrostumat mustiksi sulfidisaviksi.

Savikoiden levinneisyys. Suurenna >
Rannikoilla on melko yhtenäisiä savikoita, joista harjujaksot ja osittain moreenin peittämät kalliokohoumat pistävät esiin. Savikerrostumien paksuus saattaa olla useita kymmeniä metrejä, Lounais-Suomessa jopa sata metriä. Savikot peittävät maapinta-alastamme runsaat 8 %. Lisäksi hienorakeisia kerrostumia on pohjamaana rantakerrostumien ja soiden alla.
 
Sivun alkuun
 
< Tuulikerrostumat Maaperäkartan käyttöoppaan etusivulle Eloperäiset kerrostumat >
 

Paluu tietoarkistoon GTK:n etusivulle

painonappi, linkki palautesivulle painonappi, linkki asiahakulomakkeelle painonappi, linkki tekijänoikeustietoihin
ohut alanauha
gtk:n logo, linkki pääsivulle