Monet Suomen suuret joet virtaavat ennen
jääkautta muodostuneissa eli preglasiaalisissa
kalliolaaksoissa, joihin jääkauden aikana kasaantui erilaisia
maakerroksia. Mm. Kemijoen laaksosta on moreenin alta löytynyt
viimeistä jäätiköitymistä vanhempia
maaperäkerrostumia.
Virtaava vesi kulutti syviä uomia
jäätikköjokien toiminnan tuloksena syntyneisiin
laaksontäytteisiin ja siirsi suuria määriä hiekkaa
jokisuille suistokerrostumiksi, deltoiksi.
Mannerjäätikön sulaessa kasvoi maa-ala nopeasti; syntyi
järviä ja näille laskujokia. Niistä muodostui
vesistöjä, jotka purkautuivat mereen. Maankohoamisen
vaikutuksesta syntyi jokilaaksoihin yhä uusia suistokerrostumia,
jotka muodostavat jatkuvan sarjan ylimmän rannan tasosta nykyiseen
merenpinnan tasoon. Suurimman maankohoamisen alueella, Pohjanmaalla ja
Satakunnassa, jokien kaltevuuden pieneneminen aiheutti yhä
enemmän jokakeväisiä tulvia. Niiden peittämille
alueille laskeutui humuspitoista hietaa ja veden tuomaa orgaanista
lietettä tulvakerrostumiksi (maaperäkartta/valokuva >) .
Jokikerrostumia on maapinta-alastamme prosentin verrran.
|
|