GTK:n logo ylänauhassa
GTK/ Tietoaineistot/ Maaperäkartan käyttöopas

 

Suomen järvien kehitys

 

 
 

Suomi kuten muutkin jäätiköityneet alueet on täynnä eri kokoisia ja eri kehitysvaiheessa olevia järviä. Kaiken kaikkiaan on maassamme laskettu olevan 187 888 yli viiden aarin suuruista järveä, joista noin 56 000 on pinta-alaltaan yli hehtaarin kokoisia. Järviemme pinta-ala on noin 33 600 km2.

Suomen järvialueen vanhimmat järvet ovat Itä- ja Kaakkois-Suomessa, jossa maata alkoi maankohoamisen seurauksena paljastua sulavan jäätikön alta jo yli 12 000 vuotta sitten. Saimaan eteläosat, Höytiäinen ja Pielinen sekä pohjoisempana sijaitsevat Kitkajärvet, itsenäistyivät joko suoraan jään reunan eteen syntyneestä lyhyestä jääjärvivaiheesta tai samoin lyhytaikaisen Yoldiameriyhteyden jälkeen yli 10 500 vuotta sitten. Inari muodostui noin 10 000 vuotta sitten. Tärkeä vaihe järvien kuroutumisessa oli Ancylusregressio, jolloin maankohoamisen tuloksena paljastui runsaasti uutta maata. Sen päättyessä koko Keski-Suomen järvialue, Päijänne, Näsijärvi, Saimaa, Oulujärvi, oli kohonnut Itämeren altaan yläpuolelle. Myös Laatokka on kuroutunut Ancylusjärvestä. Muutama kohtalaisen suuri järvi on kuroutunut vielä Litorinameren alun jälkeenkin, esimerkiksi nykyisin 45 metriä merenpinnan yläpuolella oleva Säkylän Pyhäjärvi kuroutui Litorinamerestä noin 6 500 vuotta sitten. Isoista järvistä syntymässä on vielä ns. Perämeren järvi, josta muodostuu sisäjärvi noin 2 000 vuoden kuluessa.

Järvialtaiden lasku-uomat vaihtuivat suuremman maankohoamisen alueelta luoteesta vähitellen etelään ja kaakkoon kohti pienemmän maankohoamisen aluetta. Kitkajärvet laskivat aluksi Pohjanlahteen Iijoen kautta, kunnes syntyi itäinen lasku-uoma nykyiseen Kitkajokeen. Etelä- ja Keski-Suomesta poiketen Inarin altaan alueelta jään reuna siirtyi koillisesta lounaaseen päin. Jäätikön eteen muodostunut jääjärvi laski ensin koillisesta Näätämöjokea pitkin Jäämereen, mutta Paatsjoen laakson suun vapauduttua jäätiköstä Inarinjärven kaakkoisosassa lasku-uoma siirtyi Paatsjokeen. Saimaalla oli aluksi yhteys Päijänteeseen, jolloin Muinais-Päijänne ja Suur-Saimaa olivat yhteydessä toisiinsa Pielavedellä sijainneen salmen kautta. Molempien järvien muodostama suurjärvi laski Pohjanlahteen Pihtiputaalla sijainneen lastu-uoman kautta. Noin 7 000 vuotta sitten Päijänteen vesi purkautui eteläpäästään Heinolanharjuun syntyneen uoman kautta Suomenlahteen laskevaan Kymijokeen. Saimaan lasku-uomat siirtyivät myös vähitellen etelään päin kohti Kymijokea, kunnes noin 5 700 vuotta sitten avautui nykyinen uoma Vuoksen kautta Laatokkaan. Näsijärven lasku-uoma oli myös aluksi altaan luoteisosassa, kunnes noin 7 500 vuotta sitten sen etelä-osaan puhkesi uoma Tammerkosken kautta Kokemäenjokea pitkin Selkämerelle. Laatokan ensimmäinen lasku-uoma Suomenlahteen oli lähellä Viipuria. Nykyinen lasku-uoma syntyi Nevan kohdalle vajaat 3 000 vuotta sitten.

Pieniä järviä on syntynyt ja syntyy kuroutumalla maankohoamisen yhteydessä merenlahdista kaiken aikaa. Merestä kuroutuvaa matalaa merenlahtea kutsutaan fladaksi, kluuvi on jo omaksi altaaksi kuroutunut pikku järvi, johon kuitenkin suolainen vesi ajoittain pääsee vielä vaikuttamaan. Näin ollen uusia järviä syntyy, mutta vanhoja järviä myös häviää. Arviolta noin 100 000 entistä järviallasta on täyttymisen ja umpeenkasvun myötä hävinnyt luonnostamme ja tälläkin hetkellä on noin 1000 matalaa järviallasta muuttumassa maatuviksi kosteikoiksi.

 

Sivun alkuun

 
< Itämeren kehitys Maaperäkartan käyttöoppaan etusivulle Moreenit >
 

Geotieto GTK:n etusivulle

painonappi, linkki palautesivulle painonappi, linkki tekijänoikeustietoihin
ohut alanauha
gtk:n logo, linkki pääsivulle Maaperän peruskartta 1 : 20 000, A-tyyppi Maaperän peruskartta 1 : 20 000, B-tyyppi Maaperän peruskartta 1 : 50 000 Suomen geologinen kartta 1 : 100 000 Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 Suomen maaperä 1 : 1 000 000 Geologinen retkeilykartta Suomen geologinen yleiskartta 1 : 400 000 Suomen geologinen tutkimus 1 : 200 000