Harjut
Suomessa tyypillisin ja yleisin jäätikköjokien kerrostama
muodostuma on harju, joka lähes symmetrisenä selänteenä
saattaa jatkua yhtenäisenä kymmeniä kilometrejä
(Niemelä 1979).
Harjujaksossa voi myös olla rinnakkaisia selänteitä
tai se voi levittäytyä laaja-alaisiksi kentiksi, joihin
hautautuneet, jäätiköstä irronneet jäälohkareet
muodostivat sulaessaan soikeita tai lähes pyöreitä
kuoppia eli suppia. Näistä umpilaskeumista käytetään
myös nimityksiä lukko, vati, onsi ja kaivo. Harjujaksot
muistuttavat karttakuvassa jokisysteemejä. Samoin kuin jokiin
tulee sivujokia, harjuihinkin saattaa liittyä sivuhaaroja.
Harjujen kulku kuvastaa jäätikön reunan perääntymissuuntaa,
joka on likimain päinvastainen kuin jäätikön
viimeinen virtaussuunta. Siitä johtui aikaisempi pitkittäisharju-nimityksen
käyttö. Harjujen järjestymisestä kuvastuvat
mm. suuret viuhkamaiset jääkielekkeet.
|
|