Jäätikköjokimuodostumat

Deltat ja sandurit

Sulavaa ja siitä syystä perääntyvää jäätikköä reunusti Etelä-Suomessa yleensä meri. Jäätikköjoen laskiessa mereen saattoi sen suuhun kerrostua suisto, delta, kuten nykyisten jokien suihin. Jos jäätikköjoen kuljettamaa ainesta, hiekkaa ja soraa, oli riittävästi ja jäätikön reuna perääntyi hitaasti, niin delta kasvoi vedenpinnan tasoon saakka. Hyvin kehittyneessä reunadeltassa, jollaisia on runsaasti Salpausselkien reunamuodostumissa, erotetaan jyrkkä jäätikön puoleinen eli proksimaalinen ns. jäänkontaktirinne, josta deltan pinta viettää loivasti jäätiköstä poispäin eli distaalisuuntaan.

Jäätikköjoen purkautuessa jäätikön reunalla maalle, kuten vedenkoskemattomalla alueella esimerkiksi Lapissa, syntyi ns. kuivanmaan delta eli sanduri. Sanduri on muodoltaan viuhkamainen, ja sen pinnalla on toisiaan leikkaavia vanhoja uomia, mikä ilmentää sulamisvesivirtojen vaihtelua muodostuman kerrostuessa ja kasvaessa. Deltan ja sandurin proksimaaliosissa voi olla suppia (piirrospari >), mikä osoittaa, että kerrostuminen on tapahtunut osittain myös jään päälle.

Laaksontäytteet ja lievemuodostumat

Jäätikköjokimuodostumiin kuuluvat myös pääasiassa Lapissa tavattavat laaksontäytteet, jotka ovat sulamisvesien jäästä vapautuneen alueen laaksoihin kerrostamia hiekka- ja soratasanteita (piirros >), sekä Lounais-Suomelle tyypilliset lievemuodostumat, jotka ovat kalliomäkien etelä- tai kaakkoisrinteiden kapeita hiekka- ja sorareunuksia.