Jäätikön sisällä ja päällä kulkeutunut kiviaines rikastui jäätikön sulaessa sen pinnalle. Kun jää suli, kerrostui kiviaines vähitellen pohjamoreenin päälle ablaatiomoreenipeitteeksi. Syntytapansa vuoksi ablaatiomoreeni on pohjamoreenia löyhempää ja raekoostumukseltaan vaihtelevampaa, usein karkeampaa ja runsaammin lajittunutta ainesta sisältävää. Ablaatiomoreenikerroksen paksuus on yleensä 0-1 m, mutta saavuttaa joskus useiden metrien, poikkeuksellisesti jopa kymmenien metrien paksuuden. Näin ollen ablaatiomoreenistakin voi syntyä itsenäisiä moreenimuodostumia. Jäätikön päällä tai sisällä sen reunalle kulkeutunut moreeniaines valui vetelänä lietevirtana reunaa alaspäin muodostaen liukumoreeniksi kutsuttua ablaatiomoreenia. Sille on ominaista aineksen viisto kerroksellisuus liukupintoineen. Osa kerroksista on myös sulamisvesien lajittelemaa hiekkaa.