Maalajikerrosten kuvaus

Maaperäkartassa kuvataan 1,0 metrin syvyydessä oleva maalaji. Näissä ohjeissa siitä käytetään nimitystä pohjamaa.

Niissä tapauksissa, joissa pohjamaan maalaji vaihtelee tiheään, eikä vaihtelua voida kartassa kuvata erillisinä kuvioina, kuvataan 1,0 metrin syvyydessä yleisimmin esiintyvä maalaji.

Pohjamaan päällä oleva 0,4 – 0,9 m:n paksuinen maakerros kuvataan pintamaana (esim. 0,4 Ht/Mr). Kuviokoon on oltava vähintään 4 ha. Geologisesti tai taloudellisesti merkittävissä tapauksissa voidaan kuvata paksumpikin pintamaakerros (esim. 2,0 Mr/SrM ja 3,0 Sa/SrM). Havaintokohdat merkitään työkartalle pisteellä.

Pintamaan kartoituksessa maalajien vaihtuminen syvyyssuunnassa määritetään 0,1 metrin tarkkuudella. Isoihin kuvioihin merkitään tarvittaessa pintamaan paksuuslukuja silloin, kun pintamaakerroksen paksuus kuvion eri osissa vaihtelee merkittävästi.
Niissä tapauksissa, joissa kuvion pintamaakerroksen maalaji vaihtelee tiheään, eikä vaihtelua voida kuvata erillisinä kuvioina, kuvataan yleisimmin esiintyvä maalaji.

Pohjamaan päällä oleva yleensä alle 0,4 m:n paksuinen tai vaikeasti rajattava ja paksuudeltaan vaihteleva kerros eli peittävä kerros kuvataan laatikkokuvauksella (esim. ). Peittävä kerros kuvataan ilman kuviorajoja ja paksuuslukuja. Peittävänä kerroksena esiintyvää maalajia tulee yleensä olla vähintään 4 ha:n alueella.
Jos pohjamaan päällä on enemmän kuin yksi maalajikerros, kuvataan kerrokset seuraavasti: pohjamaa ja sen päällä oleva kerros kuvataan pintamaa/pohjamaa -kuvauksella ja pinnimmaisin kerros peittävän kerroksen laatikkokuvauksella. Tässä tapauksessa pintamaan paksuusluvut ilmaisevat pohjamaan päällä olevien maakerrosten yhteispaksuutta

Esimerkkejä maalajikerrosten kuvauksesta:

Pohjamaa hiekkamoreenia, pintamaa 0,4 m karkeaa hietaa.
Pohjamaa hiekkamoreenia, pintamaa karkeaa hietaa, jonka paksuus vaihtelee.
Pohjamaa savea, pintamaa hiesua, peittävänä kerroksena luoteisosassa saravaltaista turvetta ja kaakkoisosassa multamaata, pintakerrosten yhteispaksuus 0,6 m.
Kallion päällä 0,9 m hiekkaa, kaakkoisnurkassa pintalouhikkoa (läpimitta yli 1 000 mm), luoteisnurkassa pieni kalliopaljastuma.
Länsipuolen kuvio on rapautunutta kalliota, jossa rapautuman paksuus on vähintään 1,0 m. Itäpuolen kuvio kalliota, jonka pinta on paikoin ohutta, vaihtelevan paksuista rapautumaa, paikoin ehjää kalliota.
Saravaltaisen (Ct) suon luoteisnurkassa on peittävänä kerroksena ohut rahkaturvekerros (St).