Runsas pintalohkareisuus on niin ikään ominaista
useimmille kumpumoreenityypeille (maaperäkartta/valokuva). Kumpujen korkeus
vaihtelee 5:stä 25 m:in, mutta on kuitenkin yleensä alle 10
m. Tavallisin kumpumoreenityyppi on joukko jäätikön
reunan- ja säteensuuntaisesti järjestyneitä
epämääräisen muotoisia selänteitä, jotka
muodostavat heikosti verkkomaisen pohjakuvioituksen. Laaksopaikoissa
selänteillä on taipumus suuntautua laakson poikki. On
ilmeistä, että tähän järjestyneisyyteen ovat
syynä jäätikön reunan- ja säteensuuntaiset
railot sekä jäätikön sisäiset hiertopinnat,
jotka ovat ohjanneet moreeniaineksen rikastumista
jäätikön sisällä ja pinnalla. Kumpumoreeneita
on jaoteltu esiintymisalueidensa ja ulkomuotojensa mukaan,
erimerkkinä puljumoreenit (kuva >)
Kaaviokuva esittää erityyppisiä
moreenimuodostumia ja niiden suuntausta jäätikön
liikkeeseen nähden (piirros
>).
|