Moreenimuodostumat

Kumpumoreenit

Ablaatiomoreenista koostuvia kumpareikkoja, kumpukuoppamaastoja ja moreenimäkimaastoja kutsutaan yhteisellä nimellä: kumpumoreenit. Kumpumoreenit ovat pinnanmuodoiltaan hyvin erilaisia: pitkänomaisia selänteitä sekä pyöreähköjä tasalakisia, kartiomaisia tai kekomaisia kasoja. Ne esiintyvät useimmiten laajoina kenttinä, jotka ovat tunnistettavissa pohjakartan korkeuskäyristä. Yhteistä kumpumoreeneille on aineksen suuri vaihtelu. Niissä saattaa olla moreenin ohella huonosti lajittunutta hiekkaa ja soraa.

Kumpumoreenia. Suurenna >

Runsas pintalohkareisuus on niin ikään ominaista useimmille kumpumoreenityypeille (maaperäkartta/valokuva). Kumpujen korkeus vaihtelee 5:stä 25 m:in, mutta on kuitenkin yleensä alle 10 m. Tavallisin kumpumoreenityyppi on joukko jäätikön reunan- ja säteensuuntaisesti järjestyneitä epämääräisen muotoisia selänteitä, jotka muodostavat heikosti verkkomaisen pohjakuvioituksen. Laaksopaikoissa selänteillä on taipumus suuntautua laakson poikki. On ilmeistä, että tähän järjestyneisyyteen ovat syynä jäätikön reunan- ja säteensuuntaiset railot sekä jäätikön sisäiset hiertopinnat, jotka ovat ohjanneet moreeniaineksen rikastumista jäätikön sisällä ja pinnalla. Kumpumoreeneita on jaoteltu esiintymisalueidensa ja ulkomuotojensa mukaan, erimerkkinä puljumoreenit (kuva >)

Kaaviokuva esittää erityyppisiä moreenimuodostumia ja niiden suuntausta jäätikön liikkeeseen nähden (piirros >).