Hiesumaat

Hiesu (Hs) (GEO-luokitus: keski- ja hienosiltti) (kansanomaisia nimityksiä: juoksu-, hylly-, liehusavi sekä aulu) sisältää vallitsevana aineksena hiesulajitetta (Ø 0,02-0,002 mm). Savilajitteen määrä on tavallisesti 20 - 30 painoprosenttia niin kuin myös hienon hiedan osuus.

Hiesun rakeita ei voida erottaa paljain silmin. Maalaji on väriltään valkeanharmaata ja hieman perunajauhon kaltaista. Kuivana tiiviin ja kovan kappaleen saa sormin hienonnetuksi "liukkaaksi" jauhoksi, joka on erittäin pölisevää ja takertuvaa. Tuore hiesukappale voi aluksi olla kova ja hauras, mutta se muuttuu taputtelemalla ja venyttämällä helposti hytkyväksi, kittimäiseksi. Hiesu ei ole muovailtavaa eikä sitkeätä. Kuivuessaan hiesumaa halkeilee jonkin verran (maaperäkartta/valokuva). Hiesussa veden nousu on huomattavasti hitaampi kuin hienossa hiedassa ja pieni vesimäärä tekee sen juoksevaksi massaksi. Kuohkeaksi muokattu hiesumaa kostuu sateella helposti liikaa, jolloin se "lasehtii" tiiveimpään mahdolliseen hiukkasasentoon ja ylimääräinen vesi erottuu maan pinnalle kuin hera juustosta.

Hiesumaa soveltuu huonosti maanviljelykseen. Se kovettuu ja kuivuu liian tiiviiksi ja on vaikeaa muokata. Ojat juoksevat helposti umpeen. Ravinteita hiesumaat sisältävät luonnostaan enemmän kuin hietamaat ja pidättävät niitä myös hietamaita paremmin.