| GTK/ Tietoaineistot/Maaperägeologinen sanasto |
Maaperägeologista sanastoa
A B C D
E F G H
I J K L
M N O P
Q R S T U
V W X Y Z Å Ä
Ö
Sanastoon liittyvät kuvasivut aukeavat omiin ikkunoihinsa!
| aapasuo | Keski- ja Pohjois-Suomessa vallitsevana esiintyvä, yleensä aukea suoyhdistelmä, joka saa vetensä suureksi osaksi ympäröiviltä mineraalimailta (vrt. keidassuo). Kuva >>> |
| ablaatiomoreeni | moreenikerrostuman ylin osa (pintamoreeni), joka on jäätikön sulaessa kerrostunut pohjamoreenin päälle jäätikön sisällä ja päällä kulkeutuneesta kiviaineksesta ja joka usein sisältää lajittuneita osueita |
| adsorptio | jähmeiden kappaleiden kyky tiivistää tai kiinnittää pinnalleen nesteissä tai kaasuissa olevia aineita |
| agrogeologinen | maatalousgeologinen |
| aitosavi | maatalousgeologinen termi; savi jossa on yli 60 % savilajitetta eli savesta |
| ajoitus | iänmääritys (ks. radiohiiliajoitus, -ikäys) |
| allerödkausi | Veiksel-jäätiköitymisvaiheen lopulla vallinnut suotuisan ilmaston kausi |
| allikko | keidassuon avovesikulju, turvepohjainen suolampi (ks. kulju). Kuva >>> |
| alloktoninen | kerrostumispaikaltaan siirtynyt (vrt. autoktoninen) |
| Ancylusjärvi | Itämeren jääkauden jälkeinen järvivaihe. Kartta >>> |
| anomalia | poikkeama |
| antoisuus, tuotto | pohjavedestä: vesimäärä, joka aikayksikössä (esim. m3/vrk) voidaan ottaa jatkuvasti pohjavesikerroksesta |
| arteesinen kaivo, paineellinen kaivo |
salpaveteen yltävä kaivo, josta pohjavesi pulppuaa maanpinnan yläpuolelle tai eristekerroksen pohjan yläpuolelle. Kuva >>> |
| atlanttinen kausi | jääkauden jälkeinen lämpökausi, jolle on ominaista lehtimetsien ja jalojen lehtipuiden esiintyminen |
| autoktoninen | esiintymispaikallaan kerrostunut (vrt. alloktoninen) |
| Baltian jääjärvi | Itämeren myöhäisjääkautinen järvivaihe. Kartta >>> |
| boreaalikausi | preboreaalikauden ja atlanttisen kauden välinen ilmaston vaihe, jolle on ominaista mäntymetsien esiintyminen |
| Carex | sara |
| deflaatioalue | tuulen dyyniin tai muuhun hiekkamuodostumaan kuluttama alue. Kuva >>> |
| d50-menetelmä | käytetään maalajien nimittämisessä rakeisuuskäyriltä; maalaji määräytyy sen päälajitteen mukaan, jonka alueella rakeisuuskäyrän läpäisyprosenttia 50 vastaava raekoko sijaitsee |
| deglasiaatio | jäätikön häviäminen |
| delta | joen tai jäätikköjoen suisto, suistomaa, jäätikköjoen veteen kerrostama lajittuneen aineksen muodostuma (vrt. sanduri). Kuva >>> |
| detrituslieju | eliöiden jäänteistä veteen kerrostunut sedimentti |
| diamiktoni | sekalajitteinen maalaji, ei kannanottoa syntytapaan |
| diataktinen savi | suolattoman veden kerrallinen eli lustosavi; kussakin lustossa voidaan erottaa vaalea hiesu- ja tumma saviosa (vrt. symmiktinen savi) |
| distaalinen | muodostuman tai kerrostuman se osa, joka on tai on ollut kauempana muodostuman tai kerrostuman aiheuttajasta; esim. jäätiköstä: poispäin suuntautunut (vrt. proksimaalinen) |
| drumliini | mannerjään liikkeen suuntainen virtaviivaistunut pohjamoreenista syntynyt selänne, selvästi ympäristöstään kohoava |
| dryaskaudet | vanhempi dryaskausi ja nuorempi dryaskausi; Veiksel-jäätiköitymisvaiheen lopulla vallinneet kylmän ilmaston kaudet, joille on ominaista tundrakasvillisuus |
| dystrofinen | niukkaravinteinen, ruskeavetinen, humuspitoinen |
| dyyni | tuulen kuljettamasta hiekasta kasaantunut maaperämuoto. Kuva >>> |
| Eem-meri | viimeistä Veiksel-jääkautta, edeltäneen interglasiaalikauden aikainen Itämeren merivaihe. Kartta >>> |
| eksentrinen | keidassuosta: epäkeskinen, pinnaltaan kalteva |
| ekstramarginaalinen muodostuma | jäätikön reunan ulkopuolelle syntynyt usein heikosti lajittunut muodostuma |
| ekstramarginaalinen uoma ja kuru | jäätikön reunan ulkopuolelle syntynyt sulamisvesiuoma tai jääjärven purkausuoma |
| eolinen | tuulen aiheuttama, tuulen kuljettama. Kuva >>> |
| eroosio | jäätikön, virtaavan tai aaltoilevan veden, tuulen tms. aiheuttama kulutustyö, kuluminen |
| eustaattinen | valtamerien pinnan noususta tai laskusta johtuva |
| eutrofinen | runsasravinteinen, ravinteikas |
| filleri | täyteaine; hienorakeinen aines, jota lisätään valuasfalttiin tai betoniin |
| Flanderi | Pohjois-Euroopassa käytetty nimitys viimeisen jäätiköitymisvaiheen (Veiksel) jälkeisestä geologisesta vaiheesta |
| fossiili | jäänne; muinaisen eliön tai sen osan kivettymä tms. Kuva >>> |
| geneettinen | syntyperän mukainen, synty-, syntytapaan perustuva |
| geodiversiteetti | 1) geologisen luonnon monimuotoisuus 2) kallioperän, maaperän, maanpinnan muotojen ja niihin liittyvien prosessien sisäinen tai ulkoinen vaihtelu, joka vaikuttaa luontoon ja maisemaan myös laajemmalla alueella. |
| geotooppi | 1) geotieteellinen kohde 2) maankamaran selvästi erottuva osa, jolla on erityinen geologinen ja morfologinen merkitys |
| glasiaalikarsti | paikalleen sulavan jäätikön reunan oloissa syntyy jään, veden ja sedimenttien sekoitus, josta lopputuloksena on korkeita moreenikekoja. Kekojen korkeus riippuu sedimenttien määrästä ja hienoainespitoisuudesta. |
| glasiaalinen | jääkautinen, jäätikkö- |
| glasiaatio | jäätiköityminen |
| glasifluviaalinen | jäätikön sulamisvesivirtojen muodostama, jäätikköjoki- |
| glasigeeninen | jäätikkösyntyinen, jäätikön aiheuttama |
| harju | jäätikköjokien kuljettamasta aineksesta jäätikön sisällä tai pohjalla kerrostunut selänne tai kumpujono. Kuva >>> |
| hiekka | lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on hiekka (Ø 0,2 - 2 mm), lyhenne Hk |
| hiekkamoreeni | jäätikköjen kuljettamista, kasaamista ja kerrostamista aineksista syntynyt sekalajitteinen kivennäismaalaji, hiekkamoreeni (Mr) sisältää yli 50 % 0,2 mm:n läpimittaista ainesta ja enintään 5 % savesta (raekoko alle 0,002 mm) |
| hiekkaranta | luonnontilainen hiekkaranta |
| hieno hieta | lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on hieno hieta (Ø 0,02 - 0,06 mm), lyhenne HHt |
| hienoaineksinen moreeni | jäätikköjen kuljettamista, kasaamista ja kerrostamista aineksista syntynyt sekalajitteinen kivennäismaalaji, hienoaineksinen moreeni (HMr) sisältää yli 30 % hienoainesta (raekoko alle 0,06 mm) ja yli 5 % savesta (raekoko alle 0,002 mm), GEO-luokituksessa silttimoreeni |
| hiesu | lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on hiesu (Ø 0,002 - 0,02 mm), lyhenne Hs |
| hiidenkirnu | jäätikön pohjalla virranneen veden kuljettaman kiviaineksen kallioon kovertama pyöreäpohjainen ontelo, nykyisissä oloissa syntyy koskikirnuja. Kuva >>> |
| hivenaine | alkuaine, jota esiintyy pieninä määrinä ja joka on kasvulle ja kehitykselle välttämätöntä |
| homogeeninen savi | tasakoosteinen savi, kerraton savi (vrt. kerrallinen savi) |
| humus | maaperän sisältämä orgaaninen eli eloperäinen aines |
| huuhtoutumisraja | osoittaa tasoa, jonka yläpuolella maaperä on ollut vedenkoskematonta ja alapuolella veden peitossa ja on siten pintaosastaan huuhtoutunutta |
| hydrogeologia, pohjavesigeologia |
maanpinnan alaista vettä, sen esiintymistä, liikkumista, geokemiaa ja sen suhdetta geologiseen ympäristöön tutkiva tiede |
| ikäys | iänmääritys (ks. radiohiiliajoitus, -ikäys) |
| interglasiaali | kahden jääkauden välinen lämpimämpi kausi |
| interstadiaali |
saman jääkauden aikana ollut jäätön välivaihe |
| isobaasi | maankohoamisen tai -laskeutumisen samanarvonkäyrä. Kartta >>> |
| jankko | peltomaan muokkauskerroksen alla oleva yleensä kova kerros |
| jokikerrostuma | joen pohjalle ja reunalle syntyneet lajittuneen aineksen kerrostumat |
| joutomaa | maa- ja metsätalouteen kelpaamaton, asumis- ym. tarkoituksiin käyttämätön maa |
| juoksuominaisuus | vedenkyllästämän maan taipumus muuttua juoksevaksi massaksi |
| juoksuraja | vesipitoisuus jossa maalaji muuttuu plastisesta juoksevaksi |
| juotti | suosta: pitkänomainen, kapea suoalue, suojuotti |
| jänne | aapasuon samansuuntaisina kulkevia, pitkänomaisia, veden valumissuuntaa vastaan kohtisuoria, usein rahkaisia mätäsmuodostumia, syn. kaarto (vrt. rimpi). Kuva >>> |
| jääkausi | kausi, jolloin huomattava osa maapallosta oli jäätikköjen peittämä |
| jäänjakaja | mannerjäätikön keskusalue, jossa jää ei juuri liikkunut, mutta josta jään liike suuntautui säteittäisesti reunoja kohti |
| jäätikköjoki | jäätikön piirissä toimiva ja jäätikön sulamisesta vetensä saava joki |
| jäätikköjokimuodostuma | jäätikköjokien kuljettaman ja kerrostaman lajittuneen aineksen muodostuma |
| jäätikön kulutusmerkki kalliolla | mannerjäätikön kallion pintaan uurtamien naarmujen ja kourujen (uurre, kouru, sirppikouru, sirppimurros, simpukkamurros, pirstekaarre) suunta, joka ilmoitetaan jäätikön tulosuunnan pohjoislukuna. Piirros >>> |
| kaariallas | drumliinin proksimaalirinteen edustalle syntynyt kaaren muotoinen painanne |
| kalliomaa | kallio, jota voi peittää alle metrin paksuinen maakerros, yleensä moreenia, kuvataan maalajikuviona maaperäkartassa |
| kalliopaljastuma | kallioalue, jota maalajit eivät peitä. |
| kallioperä | kivilajeista muodostunut maankamaran kiinteä yhtenäinen alaosa, joka kalliopaljastumien kohdalla on näkyvissä |
| kames-maasto | reunamuodostumien ja harjujen liepeille, kuolleen jään alueelle syntynyt lajittuneen aineksen kumpujen ja selänteiden muodostama maasto. Kuva >>> |
| kapillaarisuus | hiushuokoisuus, hiusputki-ilmiö, hienorakeisten maalajien huokosissa tapahtuva veden nousu |
| kapillaarivesi | kapillaarivoimien eli hiusputki-ilmiön vaikutuksesta maaperän kyllästymättömässä vyöhykkeessä oleva vesi |
| karkea hieta | lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on karkea hieta (Ø 0,06 - 0,2 mm), lyhenne Ht |
| keidassuo eli kermikeidas |
Etelä-Suomessa vallitsevana esiintyvä yleensä keskiosastaan ympäristöään korkeammalle kohoava suoyhdistymä, joka saa vetensä pääasiassa sateesta (vrt. aapasuo). Kuva >>> |
| kermi | rämekasvillisuutta kasvava keidassuon kuivahko pitkänomainen mätäs (vrt. kulju). Kuva >>> |
| kerrallinen savi | jäätikön sulamisvesien syvään suolattomaan tai vähäsuolaiseen veteen kerrostama sedimentti, diataktinen tai symmiktinen lustosavi (ks. lusto) |
| kerrallisuus | raesuuruuden vaihtelun luonnehtima kerroksellisuus; lustorakenne. Kuva >>> |
| kerroksellisuus | raekoon, koostumuksen tms. kerroksellinen ominaisuuden vaihtelu. Kuva >>> |
| keskusta eli keskustasanne |
keidassuosta: se suurmuoto-osa, joka muodostaa suon pääosan ja on yksistään sadeveden mukanaan tuomien ravinteiden varassa. Kuva >>> |
| kieritysraja | vesipitoisuus, jossa maalaji muuttuu plastisesta puolikiinteäksi |
| kitkamaalaji | moreeni- ja karkearakeiset maalajit, joita pitää koossa rakeiden välinen kitka |
| kivennäismaa | kallioperästä geologisten prosessien tuloksena syntynyt irtomaa |
| kivet | lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on kivet (Ø 60- 1000 mm), lyhenne Ki |
| kivikko | halkaisijaltaan pääosin kivistä muodostunut kerrostuma. Kuva >>> |
| kivilaji | kivilaji koostuu yhtä tai useampaa mineraalilajia olevista rakeista, jotka ovat liittyneet lujasti toisiinsa; kivilajit muodostavat kallioperässä laajoja, verraten tasalaatuisia massoja |
| kivilasku | maalajin kivilajisuhteiden määritys |
| koheesiomaalaji | hienorakeiset maalajit, joita pitää koossa rakeiden välinen kiinnevoima (koheesio) |
| kohosuo | keidassuosta aiemmin käytetty nimitys |
| konsolidaatio | kuormituksen aiheuttama maaperän tiivistyminen ja lujittuminen |
| konsentrinen | keidassuosta: samakeskinen |
| korpi | kuusta tai koivua kasvava suo. Kuva >>> |
| korrelaatio | vastaavuussuhde, vastaavuus |
| kovuus | vedestä: ominaisuus, joka johtuu pääasiassa liuenneiden kalsium- ja magnesiumsuolojen kokonaismäärästä |
| kuilukaivo | kaivamalla tehty läpimitaltaan suurehko kaivo |
| kuivakuorikerros | pohjavedenpinnan yläpuolella oleva, mineraalirakeiden kuivumiskutistuman aiheuttama kantavampi hienolajitteisen maalajin pintakerros |
| kulju | keidassuon kermien välinen vetinen, nevakasvillisuutta kasvava pinta (vrt. kermi). Kuva >>> |
| kumpu-kuoppamaasto | reunamuodostumien ja harjujen liepeille, kuolleen jään alueelle syntynyt lajittuneen aineksen kumpujen ja selänteiden sekä niiden välisten kuoppien muodostama maasto |
| kumpumoreeni | pinta- tai pohjamoreenista koostuva kumpu tai selänne, joka on syntynyt kuolleen, paikalleen sulavan jäätikön pinnalle tai pohjalle. Kuva >>> |
| kuru | rotkolaakso, tunturirotko. Kuva >>> |
| kutistumisraja | vesipitoisuus, jossa maalajin kiinteystila eli konsistenssi muuttuu puolikiinteästä kiinteäksi |
| kuviomaa | aineksen lajittumisen tai kasvillisuuden aiheuttama toistuvakuvioinen rakenne maanpinnalla |
| kvartäärigeologia | tiede joka tutkii maapallon kehityshistorian kahden viime vuosimiljoonan geologisia ilmiöitä |
| kvartäärikausi | kahden viime vuosimiljoonan aikainen, Alppien poimuttumisen jälkeinen geologinen kausi, jonka aikana on vallinnut useita jääkausia ja mm. ihminen on kehittynyt |
| kytöheitto | hylätty ja usein epätäydellisesti metsittynyt turvepelto |
| laaksontäyte | sulamisvesien jäätiköstä vapautuneen alueen laaksoihin kerrostama lajittuneen aineksen tasanne |
| laide | keidassuosta: suon reuna-alueen se suurmuoto-osa, joka saa ravinteensa pääasiassa ympäristön kivennäismailta valuvien vesien mukana. Kuva >>> |
| lajittunut maalaji | tiettyä raekokoa eli lajitetta oleva maalaji, tasarakeinen maalaji |
| letto | yleensä puuton, ruskosammalta kasvava, usein vetinen suo, joka esiintyy siellä missä kallioperässä on runsaskalkkista kivilajia. Kuva >>> |
| lieju | veteen kerrostunut kasvi- ja eläinjäänteiden sekä hienojen kivennäisainesten seosmaalaji, jossa humuspitoisuus eli orgaanisen aineksen osuus on yli 6 %, lyhenne Lj |
| liejukerrostuma | veteen syntynyt eloperäinen kerrostuma, jossa orgaanisen aineksen määrä on yli 6 % |
| lievemuodostuma | kalliomäkien etelä- ja kaakkoisrinteiden kapea lajittuneen aineksen reunus |
| lieveuoma | sulavan jäätikkökielekkeen ja rinteen rajalle syntynyt jäätikön reunan suuntainen uoma, joka viettää loivasti rinnettä alas. Kuva >>> |
| limninen | makean veden pohjalle syntynyt, järviin kuuluva, järviä koskeva, järvi- |
| Litorinameri | jääkauden jälkeisen lämpökauden aikainen Itämeren vaihe. Kartta >>> |
| lohkareet | lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on lohkareet (Ø > 1000 mm), lyhenne Lo |
| lohkareikko | halkaisijaltaan (RT yli 1000 mm, GEO yli 600 mm) pääosin lohkareista muodostunut kerrostuma |
| lohkarevyö | moreenialueen rantavaihetta osoittava vyöhyke, jossa moreenipeitteestä on jäänyt jäljelle lohkareet aallokon huuhdottua hienomman aineksen alemmalle tasolle |
| luola | maa- tai kallioperässä oleva onkalo tai tila, jolla on katto, seinät ja lattia ja joka on kooltaan niin suuri että kolme henkilöä mahtuu mukavasti sisälle, luoliksi hyväksytään myös kalliolipat, joiden alle kymmenen henkeä mahtuu mukavasti leiriytymään (puoliluolat), lisäksi luolia ovat pienemmät onkalot, jotka ovat jostain syystä merkittäviä. Kuva >>> |
| lusto | kerrallisen maalajin, esim. jääkauden aikana kerrostuneen saven, vuodessa muodostama kerros (vrt. diataktinen savi,symmiktinen savi). |
| lustosavi | kerrallinen savi (vrt. homogeeninen savi). Kuva >>> |
| lähde | paikka jossa pohjavesi virtaa luonnon oloissa kallio- tai maaperästä maanpinnalle tai vesistöjen pohjalle. Kuva >>> |
| lähdevyöhyke | alue jossa pohjavesi tihkuu maanpinnalle pieninä määrinä useasta kohdasta |
| lössi | tuulen kerrostama hienorakeinen (Ø 0,01-0,05 mm) maalaji |
| (maa)lajite |
tietyn kivennäismaalajin tiettyä raekokoa oleva ainesosa |
| maalaji | geologisen prosessin tuloksena syntynyt maakerrostumatyyppi; vrt. kivilaji |
| maankamara | koostuu kallioperästä ja maaperästä |
| maankohoaminen | maankuoren palautuminen mannerjäätikön aiheuttamasta painumisesta entiseen asemaansa |
| maannos | biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten tekijäin vaikutuksesta muuttunut luonnontilaisen maan pintakerros; maannoksessa erotetaan yleensä A-horisontti (humuskerros ja vaalea uuttunut kerros) ja B-horisontti (rikastumiskerros), jonka alla on C-horisontti (muuttumaton pohjamaa) Kts. piirros >>> |
| maaperä | kallioperää verhoava maapeite kaikkine aineksineen |
| maatuminen | eloperäisessä kerrostumassa kasvimassaa muuttavat biologiset, kemialliset ja fysikaaliset tapahtumat |
| maatuneisuusaste | eli turpeen huminositeetti (H) ilmoitetaan von Postin kymmenasteikolla niin, että H1 on maatumatonta turvetta ja H10 täysin maatunutta turvetta |
| maavesi | maanpinnan ja pohjavedenpinnan välisessä vyöhykkeessä sitoutuneena ja vapaana oleva vesi |
| malmi | metallin raaka-aineeksi taloudellisesti käyttökelpoinen kiviaines |
| marginaalinen muodostuma | jäätikön reunaan syntynyt heikosti lajittunut muodostuma |
| marginaalinen uoma ja kuru | jäätikön reunaan syntynyt sulamisvesiuoma tai jääjärven purkausuoma |
| meanderi | loivasti viettävällä alueella virtaavassa joessa esiintyvä mutka, mutkasarja tai kiemura |
| meri- ja järvikerrostuma | rauhallisissa oloissa meren tai järven pohjaan laskeutuneen hienorakeisen aineksen (d50 < 0,06 mm) muodostama kerrostuma |
| mesotrofinen | ravinteisuudeltaan keskinkertainen |
| mikrofossiili | mikroskooppisen pieni (< 1 mm) jäänne, esim. siitepölyhiukkanen |
| mineraali | elottomassa luonnossa, useimmiten kivilajien rakenneosasena, esiintyvä ja luonnonilmiöiden tuloksena muodostunut alkuaine tai kemiallinen yhdiste, syn. kivennäinen |
| mineraalimaa | ks. kivennäismaa |
| minerotrofinen | suosta; ravinteensa ympäröiviltä kivennäismailta valuvista vesistä saava (vrt. ombrotrofinen) |
| moreeni | jäätikköjen kuljettamista, kasaamista ja kerrostamista aineksista syntynyt sekalajitteinen maalaji (kts. pintamoreeni, pohjamoreeni) |
| moreenipeite | jäätikköjen kuljettamista, kasaamista ja kerrostamista aineksista syntynyt sekalajitteinen maalajikerrostuma |
| moreeniaineksen suuntaus |
moreeniaineksen kivien järjestäytyminen jäätikön liikkeen suuntaisiksi (vrt. suuntauslasku) |
| moreenikalotti | ylimmän rannan yläpuolella oleva, kohouman laella sijaitseva, avokallioiden tai kivikoiden reunustama moreenikerrostuma |
| moreenimuodostuma | moreenista muodostunut omamuotoinen, paksuhko kasauma |
| moro | karkearakeisten kivilajien, etenkin rapakiven rapautumissora |
| muinaisuoma | jäätikön sulamisvesien kuluttama uoma sekä jääkauden jälkeisiin meri- ja järvivaiheiden muutoksiin liittyvä uoma |
| muinaisranta | jääkauden jälkeisten Itämeren ja järvien eri vaiheita osoittava rannan merkki. Kuva >>> |
| muokkauskerros | pellon kyntösyvyyteen ulottuva pintaosa, kyntökerros |
| multamaa | viljellyn maan 20-40 % humusta sisältävä pintakerros |
| multavuus | maan humuspitoisuus |
| murroslaakso | kallioperän murtumiskohtaan kulunut pitkänomainen painanne |
| murrosvyöhyke | kallioperän sisäisen jännityksen purkautuessa syntynyt murtuma-alue |
| muu eloperäinen kerrostuma | eliöiden jäänteistä syntynyt kerrostuma, esim. simpukkamaa, kuorisora, guano |
| muu kallion rapautumismuoto | kallion rapautumisen tuloksena syntynyt muoto |
| myöhäis-Veiksel | viimeisen eli Veiksel-jäätiköitymisen loppuvaihe |
| märkäraja | raja johon kapillaarisesti nouseva pohjavesi kostuttaa maan (ks. kapillaarivesi) |
| neva | puuton, rahkasammalta tai saroja kasvava suo (vrt. letto). Kuva >>> |
| nielu-uoma | jäätikön reunan alle rinteeseen syntynyt uoma, kohtisuoraan jäätikön reunaa vasten |
| nivoo | taso |
| nuori siirros | murtumapinta tai ruhjevyöhyke, jota pitkin vierekkäiset maankamaran lohkot ovat siirtyneet toisiinsa nähden pystysuunnassa |
| ojikko | äskettäin ojitettu suo, jonka puuston kasvu ei ole vielä elpynyt eikä pintakasvillisuus ole vielä sanottavasti muuttunut |
| oligotrofinen | niukkaravinteinen |
| ombrotrofinen | suosta: ravinteensa pääasiassa sadeveden mukana saava (vrt. minerotrofinen) |
| orgaaninen | eloperäinen |
| orsivesi | varsinaisen pohjavesiesiintymän yläpuolella olevan eristävän maakerroksen pidättämä vapaa pohjavesikerros |
| oskillaatio | jäätiköstä; jään reunan edestakainen liike |
| pakkasrapautuminen | lämpötilavaihteluiden ja jäätyvän veden aiheuttama kivilajin halkeilu ja sen seurauksena rikkoontuminen |
| paljakkasuo | Pohjoisimman Suomen tunturien rinteillä esiintyvä ohutturpeinen (< 1 m) suoyhdistymätyyppi, jolta pienmuodot yleensä puuttuvat |
| pallekivikko | aallokon ja talvisen jään työnnön kasaama rantaviivan suuntainen kivi- ja lohkarejono, jossa kivet ja lohkareet ovat asettuneet poikittain jään työntöä vastaan |
| palsakumpu | Pohjois-Lapin soiden suurmätäs, jonka sisällä on routaa, syn. kirsiturvekukkula. Kuva >>> |
| palsasuo | Aapasuoyhdistymän Tunturi-Lapissa esiintyvä paikallinen muunnos, joka esiintyy alueilla joita luonnehtii vähäinen sademäärä, voimakas tuuli, ohut lumipeite ja joilla vuoden keskilämpötila on alle -1 astetta. Jänteiden ja rimpien sijasta pienmuotoina esiintyy palsakumpuja tai matalampia pounuja. Kuva >>> |
| pehmeikkö | hienorakeisten ja/tai orgaanisten maalajien peittämä, rakentamiseen huonosti soveltuva alue |
| peittohiekka | tuulen kerrostama ohut (< 1 m) hiekka- tai hietakerros |
| pH-arvo | happamuus, maan vetyionien määrän mitta |
| pieni reunamoreeni | jäätikön reunaan syntynyt reunan suuntainen pieni moreenivalli, joita tavallisesti on peräkkäisten vallien muodostamina parvina, maaperäkartan merkki |
| piilevä | piikuorinen yksisoluinen levä, joka esiintyy mikrofossiilina mm. liejussa ja kertoo sen kerrostumisen aikana vallinneista oloista: ilmastosta, suolaisuudesta, ravinteisuudesta ym. Kuva >>> |
| piimaa | piilevien kuorista syntynyt maalaji |
| pintamoreeni | ks. ablaatiomoreeni |
| pitkittäinen moreeniselänne | mannerjään virtauksen suuntainen, selvästi ympäristöstään kohoava pohjamoreenista syntynyt selänne vrt. drumliini |
| plastisuusluku | maalajin juoksurajan ja kieritysrajan erotus |
| pohjamoreeni | mannerjään alaosassa kulkeutunut, tiiviiksi pakkautunut, usein runsaasti hienoainesta sisältävä, sekalajitteinen maalaji |
| pohjaveden pinta | pohjavesi on maankamaran vapaa vesi vyöhykkeessä, jossa maaperän huokostilat ja kallioperän avoimet ruhjeet ja hiushalkeamat ovat veden täyttämiä |
| pohjavedenjakaja | kahden pohjavesiesiintymän muodostumisalueen välinen raja |
| pohjavesi | maankamaran vapaa vesi vyöhykkeessä, jossa maaperän huokostilat ja kallioperän hiushalkeamat ovat veden täyttämiä |
| pohjavesiesiintymä | pohjavettä sisältävä maankamaran osa, jonka rajat ja pohjaveden muodostumis- ja purkautumisalueet voidaan määrittää |
| pohjavesikerros | maa- tai kivilajiesiintymä, joka varastoi ja johtaa vettä niin hyvin, että siihen tehdystä kaivosta saadaan vettä (akviferi) |
| poikiminen | jäätikön reunasta lohkeaa jäätä paloina tai lauttoina |
| poikittainen moreeniselänne | jäätikön liikettä vastaan kohtisuoraan kasaantunut pohjamoreeniselänne, kiviaines suuntautunut jäätikön liikkeen suuntaisesti |
| postglasiaalinen | jääkauden jälkeinen, jääkautta myöhempi |
| preboreaalikausi | varhaisin jääkauden jälkeinen ilmaston vaihe, jolle on ominaista koivumetsien esiintyminen |
| preglasiaalinen | jääkautta edeltävä, jääkautta vanhempi |
| proksimaalinen | muodostuman tai kerrostuman osista: jäätikön puoleinen (vrt. distaalinen) |
| purkauskerrostuma | jäätikön sulamisvesien tai jääjärven äkillisen purkauksen seurauksena syntynyt huonosti lajittunut kasauma |
| pölyhieta | tuulen kerrostama hienorakeinen (Ø 0,02 - 0,06 mm) maalaji, aines hienoa hietaa |
| radiohiiliajoitus, -ikäys |
hiili-isotoopin 14C hajoamiseen perustuva eloperäisen aineen iänmääritys eli ikäys |
| raekoon jakauma |
maalajien tiettyjä raekokoja olevien eri lajitteiden jakauma |
| rahkaturve | rahkaturpeet ovat muodostuneet vaatimattomista rahkasammalista ja saroista sekä varvuista, lyhenne St |
| rakeisuuskäyrä | maalajien eri lajitteiden prosenttisesta jakaumasta piirretty summakäyrä |
| rakka | Lapissa lämpö- ja pakkasrapautumisen seurauksena kalliosta syntynyt kivikko tai louhikko. Kuva >>> |
| rantakerrostuma | rantavoimien liikuttamasta ja kerrostamasta aineksesta syntynyt lajittunut kerrostuma, jolla ei ole erityistä muotoa (vrt. rantavalli, rantatasanne). Piirros >>> |
| rantapalle | aallokon ja talvisen jään työnnön kasaama rantaviivan suuntainen maavalli tai -penger |
| rantatasanne, rantaterassi | rantatörmän alapuolella oleva tasanne, jonka uudelleen kerrostunut lajittunut aines on peräisin aallokon kuluttamasta törmästä |
| rantatörmä | aallokon kuluttama törmä (vrt. rantatasanne). Kuva >>> |
| rantavalli | rantaviivan suuntainen valli, joka on syntynyt aallokon kuluttamasta, lajittelemasta ja uudelleen kerrostamasta aineksesta; vedenpinnan jatkuva lasku synnytti sarjan rantavalleja. Kuva >>> |
| rapakallio | rapautunut kallio, jonka rapautumisaste on rakennusgeologisen kallioluokituksen mukaan Rp2 tai Rp3 ( = lapiolla kaivettavat kalliot). Kuva >>> |
| rapakivi | helposti rapautuva, moroutuva, karkea graniitti. Kuva >>> |
| rapautumaonkalo | kallion tai kiven rapautuessa syntynyt onkalo |
| rapautuminen | prosessi, jonka vaikutuksesta kiinteä kallio hajoaa mekaanisesti ja/tai kemiallisesti |
| raukki | kalliopilari (usein sienenmuotoinen pilarimainen kohouma), joka on syntynyt rapautumisen ja rantavoimien vaikutuksesta. Kuva >>> |
| raviini | veden lajittuneeseen maapeitteeseen uurtama kapea ja syvä laakso, syn. kursu. Kuva >>> |
| regressio | vedenpinnan lasku, rannan siirtyminen vesialueelle päin. (vrt. transgressio) |
| relikti | jäänne, jäänös, säilymä |
| reunaluisu | keidassuosta; suon suurmuoto-osa, joka on kaikkein viettävin ja sijoittuu laiteen ja keskustan väliin. Kuva >>> |
| reunamoreeni | jäätikön reunaan syntynyt reunan suuntainen moreeniselänne (päätemoreeni, sivumoreeni, puskumoreeni) |
| reunamoreenivalli | jäätikön reunaan syntynyt reunan suuntainen pieni moreenivalli, joita tavallisesti on peräkkäisten vallien muodostamina parvina (vuosimoreeni, De Geer -moreeni) |
| reunamuodostuma | jäätikön reunaan syntynyt, jäätikön reunan suuntainen, lajittuneen aineksen muodostuma, jonka proksimaaliosassa voi olla moreenia. Kuva >>> |
| reunatasanne | laakson rinteen ja jäätikkökielekkeen saumakohtaan kerrostunut tasapintainen lajittunut kerrostuma |
| rimpi | aapasuon vetinen, suonpinnan keskitasoa alempana oleva pienmuoto (vrt. jänne). Kuva >>> |
| routa | maassa olevan veden jäätymisen takia kovettunut maakerros |
| routiminen | roudan syntyessä tai sulaessa tapahtuva maanpinnan liikkuminen tai maan fysikaalisten ominaisuuksien muuttuminen siinä määrin, että erilaisille rakennelmille aiheutuu vaurioita |
| ruoppakulju | kasvipeitteetön, tummapintainen ruoppakulju on syntynyt suokaasujen ja roudan nostaessa kuollutta turvetta suon pinnalle. Kuva >>> |
| ruuhilaakso | jäätikön kuluttama poikkileikkaukseltaan U-muotoinen laakso |
| räme | metsäinen suo, jonka puustona on etupäässä mänty. Kuva >>> |
| sadanta, sademäärä | tietyssä aikayksikössä (esim. mm/vrk) pinta-alayksikölle sataneen veden määrä |
| salpakerros | yhtä tai useampia pohjavesikerroksia rajoittava eristävä maakerros |
| salpavesi | vettä pidättävän kerroksen alainen paineellinen pohjavesi |
| Salpauusselkävyöhyke | Fennoskandiaa kiertävä reunamuodostumien (glasifluviaalisten ja moreeniaineksisten) ketjun Suomen osa, synty liittyy Nuoremman Dryaksen nimellä kulkevaan kylmään ilmastovaiheeseen. Kartta >>> |
| sanduri | jäätikköjoen maalle kerrostama lajittuneen aineksen muodostuma, kuivan maan delta |
| saostuma | epäorgaanisia saostumia (esim. limoniitti, sideriitti, rautaokra, vivianiitti), poikkeuksena doppleriitti, joka on orgaaninen saostuma. Kuva >>> |
| saraturve | saraturpeet ovat muodostuneet vaateliaiden sarakasvien, lehtisammalten, heinien ja ruohojen jäänteistä, lyhenne Ct |
| savi | lajittunut kivennäismaalaji, jossa savilajitteen eli saveksen (Ø < 0,002 mm) osuus on yli 30 %, lyhenne Sa |
| saves | savilajite, raekoostumukseltaan alle 0,002 mm |
| sedimentaatio | sedimentoituminen, laskeutuminen, kerrostuminen |
| sedimentti | kivennäis- tai eloperäinen ainesosa, joka on siirtynyt paikaltaan jään, veden tai tuulen vaikutuksesta ja kerrostunut uudelleen maanpinnalle tai veden pohjaan |
| seisminen (refraktio)luotaus |
maakerrosten paksuuksia tutkittaessa käytetty geofysikaalinen menetelmä, joka perustuu täryaaltojen erilaiseen etenemisnopeuteen eri maakerroksissa ja aallon taittumiseen kerrosten välisessä rajapinnassa |
| siirtolohkare | mannerjään tai vedessä ajelehtineen jäävuoren kuljettama lohkare. Kuva >>> |
| siirrosvyöhyke | kalliossa oleva murtumapinta tai ruhjevyöhyke, jota pitkin toisen kalliolohkon siirtyminen toiseen nähden on tapahtunut |
| siitepölyanalyysi | kvartäärigeologiassa käytetty kerrostuman siitepölykoostumukseen perustuva ajoitusmenetelmä |
| silokallio | jäätikön virtaviivaiseksi hioma kallio, jossa on loivasti kohoava, sileä vastasivu ja jyrkkä rosoinen suojasivu |
| solifluktio | vettyneen rinnemaan valuminen |
| somero | pyöreäkivinen sora |
| sora | lajittunut kivennäismaalaji, jonka d50-menetelmällä määritetty päälajite on sora (Ø 2 - 60 mm), lyhenne Sr |
| soramoreeni | jäätikköjen kuljettamista, kasaamista ja kerrostamista aineksista syntynyt sekalajitteinen kivennäismaalaji, soramoreeni (SrMr) sisältää yli 50 % yli 2 mm:n läpimittaista ainesta ja vähintään 5 % hienoainesta (raekoko alle 0,06 mm) |
| Sphagnum | rahkasammal. Kuva >>> |
| stagnaatio | jäätikön liikkeen pysähtyminen |
| stratigrafia | kerrosjärjestys, kerroskuvaus |
| subakvaattinen | vedenpinnan alapuolella syntynyt, veden alla ollut, veden peittämä, vedenkoskema (vrt. supra-akvaattinen) |
| subatlanttinen kausi | jääkauden jälkeisen lämpökauden jälkeinen ilmaston vaihe, jolle on ominaista kuusen ja männyn esiintyminen |
| subboreaalikausi | jääkauden jälkeisen lämpökauden loppupuoli |
| subglasiaalinen | jäätikön alainen, jäätikön pohjassa tapahtuva |
| subglasiaalinen uoma ja kuru | jäätikön pohjalla virranneen jäätikköjoen kuluttama muoto, uoma on kalliopohjainen maaperään syntynyt ja kuru kalliopohjainen ja -seinäinen muoto |
| suhteistuneisuus | maalajien rakeisuus jakautuu tasaisesti eri raekokoluokkiin |
| suhteistunut | maalajista: sellainen maalaji, jossa pienet rakeet täyttävät isompien väliset tilat, joka on tiivis ja jolla on suuri tilavuuspaino |
| sulfidisavi | eloperäistä ainesta sisältävä savi, jonka rikkiyhdiste, rautasulfidi, on värjännyt mustaksi |
| (suo)muuttuma | alue, jolla puuston kasvu on ojituksen takia selvästi elpynyt ja pintakasvillisuuden muutos on ehtinyt pitemmälle kuin ojikossa (rahkasammal vähentynyt, varpujen osuus lisääntynyt) |
| suoyhdistymä | suokokonaisuus jota luonnehditaan suon pinnanmuotojen, yleisen suotyyppikoostumuksen ja kosteussuhteiden perusteella; Suomen suoyhdistymissä erotetaan kolme päätyyppiä: keidas-, aapa- ja palsasuot |
| suppa | jäätiköstä irtautuneen ja maaperään hautautuneen suuren jäälohkareen sulaessa maaperään muodostunut soikea tai lähes pyöreä kuoppa |
| supra-akvaattinen | vedenpinnan yläpuolella syntynyt, jääkauden jälkeen vedenpinnan yläpuolelle jäänyt, vedenkoskematon (vrt. subakvaattinen) |
| suuntauslasku | moreeniaineksen kivien suuntauksien mittaaminen |
| symmiktinen savi | vähäsuolaisen veden (murtoveden) kerrallinen eli lustosavi, jonka lustoissa savi- ja hiesurakeet ovat koaguloituneet, liittyneet toisiinsa, jolloin yksittäinen lusto on kerraton, mutta päällekkäiset lustot muodostavat kerrallisen rakenteen (vrt. diataktinen savi) |
| sähkönjohtavuus eli ominaissähkönjohtokyky |
vedestä: veden sisältämän elektrolyytti määrän säätelemä sähkönjohtavuus |
| särkkä | vedenpinnan alapuolelle tai matalaan veteen syntynyt hiekkavalli |
| toori | kalliopaasi, joka on jäänyt jäljelle ympäröivän rapautuneen aineksen kulkeuduttua pois |
| transgressio | vedenpinnan nousu, rannan siirtyminen maalle päin (vrt. regressio) |
| tulvakerrostuma | joen tulva-altaaseen kerrostamaa mineraali- ja orgaanista ainesta. Kuva >>> |
| turve | syntynyt suokasvien maatumisjäänteistä, lyhenne Tv |
| turvekangas | vanha ojitusalue, jonka kuivatus on ollut hyvin tehokas; puusto on tavallisen talousmetsän kaltaista ja pintakasvillisuus on saavuttanut suhteellisen pysyvän, suokasvillisuudesta selvästi poikkeavan ja kangaskasvillisuutta muistuttavan koostumuksen (suokasvien osuus alle 25%). Kuva >>> |
| turvekerrostuma | suokasvien maatumisjäännöksistä syntynyt eloperäinen kerrostuma. Kuva >>> |
| turvepelto | suosta ojittamalla tehty pelto |
| turvetuotantoalue | kasvu- tai polttoturvetuotantoon otettu suo. Kuva >>> |
| uurresuunta | mannerjäätikön kallion pintaan uurtamien naarmujen ja kourujen suunta, joka ilmoitetaan jäätikön tulosuunnan pohjoislukuna. Kuva >>> |
| vajovesi | kyllästymättömässä vyöhykkeessä painovoiman vaikutuksesta liikkuva vesi |
| vakoutuma, vakoutuminen | pienimuotoinen, jäätikön virtauksen aiheuttama moreenipinnan juovikkuus (engl. fluting) |
| valuma-alue eli sadealue |
alue jolta vedet kerääntyvät samaan kohtaan |
| vapaa pohjavesi | pohjavesi jota ei yläpuolella rajoita eristävä maakerros eli salpakerros |
| vedenjakaja | valuma-alueiden raja, selänne jolta vedet virtaavat eri suuntiin (pohjavedenjakaja ei aina yhdy pintavedenjakajaan) |
| vedenjohtavuus, vedenläpäisevyys |
maa- tai kivilajiesiintymän kyky johtaa vettä |
| viljavuus | maan kasvukunto, ravinteisuuden ja fysikaalisten tekijöiden yhteisvaikutus |
| virtaama | aikayksikössä (m3/vrk tai l/min) tapahtuva vesimäärän virtaus |
| Veiksel | Pohjois-Euroopassa käytetty nimitys viimeisestä jääkaudesta |
| vuotomaa | maa-aineksen pintakerros, joka valuu hitaasti rinnettä alas (cm/vuosi) |
| vulkaaninen | tulivuoren toimintaan liittyvä, tuliperäinen |
| vyörykeila | jyrkän rinteen juurelle rapautumisen seurauksena putoilleesta kiviaineksesta muodostunut kerrostuma |
| vyörymä | maan tai kivimassojen äkillisen vyörymisen aiheuttama muoto |
| ylin ranta | muinaisen vedenpinnan ylintä asemaa osoittava rannan merkki |
| Yoldiameri | Itämeren jääkauden jälkeinen merivaihe. Kartta >>> |
| zooni | siitepölyvyöhyke |
| Maaperäkartan käyttöoppaasen | GTK:n tietoarkistoon | GTK:n etusivulle |
