Esipuhe

Geologian tutkimuskeskus ja Maanmittauslaitos aloittivat vuonna 1972 yhteistyön maaperäkartoituksen kehittämiseksi. Tuloksena syntyi Suomen maaperän peruskartta, jonka mittakaava on 1:20 000 tai 1:50 000. Vuonna 1979 osapuolten välille solmittiin virallinen yhteistyösopimus. Sopimuksissa määriteltiin kummankin osapuolen tehtävät ja velvollisuudet yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Samalla sovittiin yhtenäisistä maalajiluokituksista ja kuvaustavoista, jotka esitettiin samana vuonna ilmestyneenä väliaikaisena selityslehtisenä ”Maaperäkartta 1:20 000”. Vuonna 1983 valmistui ”Maaperäkartan käyttöopas”, jossa selostetaan maalajiluokitukset, kartoitusperusteet ja karttamerkit sekä opastetaan kartan käyttöön ja tulkintaan.

Kuvausohjeiden ja kartoitusperusteiden kehitystyötä jatkettiin 1980- ja 1990-luvuilla. Kun karttojen painamisesta luovuttiin ja siirryttiin numeeriseen maaperäkarttatuotantoon, kehitystyössä kiinnitettiin huomio maaperätietojen automaattiseen tietojenkäsittelyyn työn eri vaiheissa ja aineiston soveltuvuuteen eri kartan käyttäjien atk-järjestelmissä. Maaperäkartan yhteistyöhön osallistuneille tekijöille laadittuja kartoitus- ja kuvausohjeita täydennettiin neljästi vuosina 1983, 1985, 1989 ja 1994. Yhteistyö MML:n kanssa päättyi vuonna 1995. Tämä päivitetty ”Kartoitusperusteet ja kuvausohjeet” –kirjanen on tarkoitettu GTK:n maaperäkartoituksen toimintakäsikirjan liitteeksi. Se on laadittu maaperäkartoituksen ohjausryhmässä kartoitusta tekeviltä henkilöiltä saadun palautteen perusteella ja vastaa myös maaperäkarttaan tehtyjä muutoksia. Pääosa aiemmin hyväksytyistä kuvausohjeista on edelleen pääpiirteittäin voimassa samalla kun esiin tulleita epätarkkuuksia on korjattu ja täsmennetty. Edellisissä kuvausohjeissa olleet piirustusohjeet korvataan myöhemmin erillisellä digitointiohjeella.

Espoossa 11.3.2003