lieju, humuspitoisuus yli 6 %

Turvekerrostumat (suot, ojikot, suomuuttumat, turvekankaat, turvepellot ja kytöheitot) on kuvattu joko saravaltaisena (ravinteikkaana) Carex turpeena (Ct) tai rahkavaltaisena (niukkaravinteisena) Sphagnum turpeena (St).

Pintamaan kuvausta ei ole käytetty turvelajien keskinäisessä erottamisessa. Jos saravaltaisen turpeen päällä on selvästi todettu ohuehko, yleensä alle 0,4 metrin rahkaturvekerros, on se osoitettu peittävän kerroksen laatikkokuvauksella.

Etelä- ja Länsi-Suomessa, missä esiintyy runsaasti keidassoita (kohosoita), vallitseva turvelaji on heikosti maatunut rahkaturve, aapasuoalueella saraturve.

Liejualueet (Lj) on kuvattu samoin perustein kuin mineraalimaatkin. Liejun syntytavan vuoksi niiden esiintyminen muistuttaa hienorakeisten maalajien esiintymistä. Usein liejua on myös turvekerrostumien pohjamaana.

Turvetuotantoalue on kuvattu kartoitusajan tilanteen mukaan ja osoitettu tunnuksella Turvetuotantoalue tai pienissä kuvioissa tunnuksella Tu.

Multamaa on kuvattu ns. laatikkokuvauksella , jos pellon tai entisen pellon muokkauskerros sisältää humusta 20-40 %.