soramoreeni (SrMr)

Moreenikerrostumat on kuvattu raekoostumuksen mukaan, mutta kuvioissa ei ole erotettu päällekkäisiä moreenimaalajeja (sora- (SrMr), hiekka- (Mr) ja hienoainesmoreeni (HMr). Yleisintä on pohjamoreeni, joka on kerrostunut jäätikön alla ja on sen vuoksi tiukkaan pakkautunutta. Se peittää kallioperää yleensä ohuena tai muutaman metrin paksuisena kerroksena kallioperän muotoja myötäillen. Pohjamoreenin pinnalla on usein löyhä, huuhtoutunut kerros, ns. pintamoreeni, joka on kerrostunut jäätikön reunassa sen sisällä ja pinnalla olleen aineksen vapautuessa jäästä sulamisen yhteydessä. Kerrostumistavan vuoksi pintamoreenin aineksessa on hienoainesta vähemmän kuin sen alla olevassa pohjamoreenissa.

Moreenialueiden louhikot ja kivikot (MrLo, MrKi) on kuvattu silloin, kun niiden paksuus on yli 1,0 m. Ne ovat syntyneet routimisen moreenista nostamista kivistä ja lohkareista ja niiden alla on yleensä moreenia, jossa pohjaveden pinta on korkealla.

Moreenimuodostumat (muodostumarajaus) on kuvattu siten, että kuvion tunnus osoittaa: 1) syntytapaa (R, K), 2) moreenimaalajia ja 3) muodostumaa (M). Moreenimuodostumat on kuvattu silloin, kun suhteelliset korkeuserot ovat yli 5 m tai muodot maastossa selvästi tunnistettavissa.

Reunamoreeni (esim. RMrM) on jäätikön reunavyöhykkeessä syntynyt reunansuuntainen selänne. Useimmiten se on pääasiassa moreenia, mutta voi sisältää myös runsaasti lajittunutta ainesta erityisesti jäätiköstä poispäin olevassa osassa.

Pienet reunamoreenivallit, jotka voidaan kuvata myös ilman muodostumarajausta selänteen mittaisella ja selänteen suuntaa myötäilevällä, viivamaisella muodostuman merkillä, ovat useimmiten pääasiassa moreeniainesta. Tyypillistä niille on runsas pintalohkareisuus ja lohkareiden suuri koko. Merkkiä käytetään sekä moreeni- että muiden maaperäkuvioiden päällä.

Kumpumoreenit (esim. KSrMrM) ovat pääosin moreenista koostuvia vaihtelevan muotoisia kumpareita tai selänteitä tai näistä muodostuvia kenttiä. Pohjakartan käyräkuvaus antaa viitteitä kumpumoreenin tyypistä. Usein kumpumoreeneissa on vähän hienoainesta ja runsaasti kiviä. Lajittuneen aineksen välikerrokset ja linssit sekä runsas pintalohkareisuus ovat myös yleisiä. Osa kumpumoreeneista, erityisesti suuret muodot ovat usein ainakin osaksi normaalia pohjamoreenia.

Drumliinit (esim. HMrM) ovat ympäristöstään selvästi kohoavia ja pääasiassa pohjamoreenista koostuvia, jäätikön liikkeen suuntaisia, virtaviivaisia selänteitä. Kerrospaksuudet vaihtelevat viidestä yli kolmeenkymmeneen metriin. Ilman muodostumarajausta omalla merkillään on kuvattu moreenipinnan vakoutumat, joiden kohdalla suhteelliset korkeuserot ja kerrospaksuudet ovat drumliineja pienemmät, mutta muotojen suuntautuneisuus selvä.