GTK:n logo ylšnauhassa
GTK/ Tietoaineistot/Suomen kaivosteollisuus
 
Vuorilaitos 1809 - 1858

 

Ruotsin vallan loppuaikoina Suomi muodosti niin sanotun vuorimestaripiirin eli vuorikunnan (Bergslag), joka oli Tukholmassa sijaitsevan vuori- ja kaivostyötä valvovan Ruotsin vuorikollegion alainen. Vuonna 1809 Suomen erotessa Ruotsista oli maamme vuoritoimen palveluksessa vain neljä virkamiestä, nimittäin vuorimestari, ylimasuunimestari, vuorimekaanikko ja vuorikomissaari. Hallituskonseljin (vuodesta 1816 lähtien senaatin) valtiovaraintoimituskunta sai hoitaakseen myös vuorikollegiolle kuuluneet tehtävät, mikäli ne koskivat "yleistä taloutta". Vuoritointa koskevat rikos- ja siviiliasiat oli käsiteltävä kuten ennenkin vuorikäräjillä, joista voitiin valittaa tai vedota hovioikeuteen ja viime kädessä senaatin oikeusosastoon. Aikaisemmin olivat nämä oikeusasiatkin kuuluneet vuorikollegion tehtäviin. Keisari Nikolai I:n antamalla asetuksella vuorikäräjät Suomessa lakkautettiin vuonna 1854 (Vuorikäräjien lakkauttaminen Suomessa, annettu 22.3.1854). Vuosina 1810 - 1818 henkilökuntaa oli jäljellä enää vuorimestari ja mekaanikko ja vuosina 1819 - 1823 ainoastaan vuorimestari. Viimeinen vuorimestari oli Pehr Erik Sahlman.

Vuorilaitoksen virkakuntaa lisättiin keisarin vahvistamassa vuorilaitoksen uudessa menosäännössä (Bergs-Stat för Finland), jonka senaatti julkaisi 3.10.1821 (Julistus Vuorilaitoksen uudesta järjestäminen Suomessa). Samalla virkakunnan johtajaksi määrättiin erityinen yli-intendentti, jonka keisari nimitti talousosaston ehdotuksesta. Hänen tuli toimia talousosaston alaisena ja olla virka-arvoltaan samassa asemassa kuin tullihallituksen sekä maanmittaus- ja intendenttikonttorin päälliköt. Vuorimestarin nimitti keisari oikeusosaston esityksestä. Talousosasto puolestaan nimitti yli-intendentin ehdotuksesta ylimasuunimestarin, kaivostarkastajan, vuorimekaanikon ja vuorikomissaarin. Yli-intendentti johti virkakunnan töitä ja otti palvelukseen vuorikadetit, malminetsijät sekä vuorikivalterin. Vuorilaitoksen virkakuntaa ryhdyttiin nimittämään vuori-intendentin konttoriksi, vaikka mitään nimenomaista määräystä ei tästä annettu.

Vuorilaitoksen palkkamenot ja muu budjetti vuonna 1821 (julistus 3.10.1821).

  Hopearuplaa
vuoden 1821
rahassa
Hopearuplaa
vuoden 1821
rahassa

Yli-intendentti 1 500 vuodessa 125 kuukaudessa
Vuorimestari 700 vuodessa 58 kuukaudessa
Ylimasuunimestari 600 vuodessa 50 kuukaudessa
Tarkastaja 500 vuodessa 42 kuukaudessa
Edellisen matkarahat 250 vuodessa  
Vuorimekaanikko 400 vuodessa 33 kuukaudessa
Vuorikomissaari 300 vuodessa 25 kuukaudessa
Vuorikadetti 150 vuodessa 13 kuukaudessa
Malminetsijä 150 vuodessa 13 kuukaudessa
Vuorikivalteri 50 vuodessa 4 kuukaudessa

Koekaivokset 5 000 vuodessa
Tukirahasto 20 000 vuodessa  
Koko budjetti 30 950 vuonna 1821  

Yli-intendentin virka lakkautettiin 13.4.1831, jolloin hänen tehtävänsä siirrettiin valtiovaraintoimituskunnalle, mutta jo 20.5.1833 virka perustettiin uudelleen. Varsinkin Lars Gabriel von Haartmanin ollessa valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä yli-intendentti oli kuitenkin miltei kokonaan edellisen valvonnan alaisena.

Yli-intendentin virassa olivat toimineet Nils Gustaf Nordenskiöld vuosina 1823 - 1855 ja Gustaf Fredrik Laurell vuosina 1855 - 1858, joista jälkimmäinen tosin aluksi ylimasuunimestarina.

Seuraavalle sivulle >>>

Sivun alkuun Sisällysluetteloon Geotieto GTK:n etusivulle

painonappi, linkki palautesivulle painonappi, linkki tekijänoikeustietoihin
ohut alanauha
gtk:n logo, linkki pääsivulle