GTK:n logo ylänauhassa
GTK/ Tietoaineistot/Suomen kaivosteollisuus
 
RUUKIT

Suomessa toimineiden historiallisten metalliruukkien toiminta on aikoinaan hyvin dokumentoitu viranomaisten toimesta. Tästä yksityiskohtaiset tiedot löytyvät Kansallisarkistossa säilytettävistä kokoelmista. Tutkimuksia ruukeista ovat julkaisseet muun muassa Hultin (1897), Laine (1907, 1948, 1950, 1952) ja Hyttinen (1997). Viime vuosina Museovirasto on aloittanut ruukkien kenttäkartoituksen sekä parhaiden säilyneiden restauroinnin (Härö 1985, Härö 1994, Rautiainen 1996, Kotipelto 1997, Tuominen 1998, Peltonen 1999, Salokorpi 1999, Suhonen 2001). Kaikkiaan Suomessa on historiallisessa mielessä ollut toiminnassa ainakin 134 ruukkilaitosta, joista eräät manufaktuurilaitoksiksi muuttuneina toimivat vielä tänäkin päivänä.

Ruukkiteollisuus oli historiallisessa mielessä pääosin niin sanottujen kartanoruukkien teollisuutta (Jutikkala et al. 1980, Ahvenainen et al. 1982). Metalliruukeille leimaa antavina piirteinä olivat muun muassa seuraavat asiat:

1. Ruukit olivat aikansa metalliteollisuutta.

2. Ruukit olivat yksityisten henkilöiden tai sukujen omistuksessa, ja siten ruukkien historiaan liittyvät kiinteästi omistussuhteet ja omistajien tai omistajasukujen vaiheet. Tämä asia tulee esille myös tarkasteltaessa kaivoslain mukaisten valtauskirjojen hakijoita.

3. Ruukit käyttivät raaka-aineenaan joko vuorimalmia, josta huomattava osa tuotiin laivalla Ruotsista, tai lähialueen järvi- ja suomalmeja.

4. Ruukkiteollisuuteen liittyi yleensä suuri maa- ja metsäomistus, ja siten metsän käyttö hiilen hankintana oli ruukkien toiminnalle ensiarvoista.

5. Ruukit sijoittuivat aina koskien varrelle, ja siten virtaava vesi oli käyttövoimana saatavilla.

6. Useiden ruukkien yhteydessä oli malmin sulatuksen sekä raudanvalmistuksen ohella manufaktuuriteollisuutta ja viimeiseksi mainitusta on tullut uuden ajan tuotantomuoto.

7. Ruukkien ympärille kehittyi omavarainen yhdyskunta, joka nykyään on ollut sosiaalisen tutkimuksen kohteena.

Esillä olevassa raportissa metalliruukit on ryhmitelty sulattoihin sekä yksinomaan metallituotteita valmistaviin laitoksiin eli manufaktuuripajoihin. Varsinaiset metallisulatot olivat lähinnä perusmetallien erottamiseen malmista. Raudan valmistukseen käytettävät sulatot ryhmitellään teknisten rakenteidensa perusteella masuuneihin ja harkkohytteihin. Masuunit käyttivät pääasiallisena raaka-aineenaan joko vuorimalmia tai järvi- ja suomalmia. Useilla ruukeilla oli sulaton ohella myös metallituotteiden valmistusta (manufaktuuria), joten ryhmittely niiden välillä on osittain liukuva. Ruukin perustaminen tapahtui silloin kun sille annettiin toimilupa eli privilegio. Sitä vastoin ruukin toiminnan lopettamisvuosi on yleensä sulatusuunin sammuttaminen. Tulkinnanvaraisia ovat eräät ruukit, joiden paikalla on uusimuotoista toimintaa.

Ruukkien perustamiseen tuli hakea viranomaiselta (esimerkiksi Ruotsin Vuorikollegiolta) perustamislupa, joka puolestaan suoritti paikan päällä tutkimuksen, mihin osallistui eri piirien edustajia. Perustamislupaa haettaessa otettiin erikoisesti huomioon hiilen ja vesivoiman saanti. Mikäli ilmeni, että seudulla oli muuta suurta puutavaran tarvetta, joka oli ehkä edullisempaa kuin puutavaran polttaminen hiileksi, ei ruukille mahdollisesti annettu lupaa tuottaa rautaa niin paljon kuin mitä hakija olisi halunnut. Tässä yhteydessä selvitettiin myös miten paljon talonpojille sälytettiin velvollisuutta toimittaa hiiltä ruukille.


seuraavalle sivulle >>>

Sivun alkuun Sisällysluetteloon Geotieto GTK:n etusivulle

painonappi, linkki palautesivulle painonappi, linkki tekijänoikeustietoihin
ohut alanauha
gtk:n logo, linkki pääsivulle